1. Ole aina tarkkaavainen. Tarkkaavaisuus on elintärkeää. iPodin kuulokkeet tai kännykkä korvalla liikkuessasi olet helppo saalis rikastukselle. Älä katsele kenkiäsi kävellessäsi, vaan ympäristöä ja siinä liikkuvia ihmisiä. Kiinnitä huomiota outoihin ääniin, vieraskielisiin huutoihin ja keskusteluun. Ei riitä, että katselet eteenpäin, vaan tarkkaile myös selustaasi.
2. Vältä ahtaita tiloja, joissa on paljon ihmisiä mutta ei helppoa ulospääsyä. Tämä tarkoittaa erityisesti julkisen liikenteen välttämistä. Käytä mieluummin omaa henkilöautoa, ja ajaessasi pidä auton kaikki ovet lukittuina.
3. Aseistaudu. Kimppuusi havittelevat ihmiset ovat usein aseistautuneita yleensä teräasein ja harvemmin tuliasein, joten sinunkin pitäisi olla. Suomen oloissa lailliset aseet ovat valitettavasti vähissä - teräaseet ja tuliaseet ovat kaikki kiellettyjä. Mikäli siis aiot noudattaa lakia tässä suhteessa, käytä improvisoituja aseita, joiden kantamisen voit perustella. Esimerkiksi autolla liikkuessasi sinun on täysin laillista ja perusteltua pitää lähettyvillä vaikkapa vasaraa tai ruuvimeisseliä, jotka soveltuvat lyömä- ja pistoaseiksi hätätilanteissa. Lasipullot käyvät aseesta, ja näistä pienempiä voi kuljettaa mukana myös jalkaisin liikuttaessa. Lähes mikä tahansa kättä pidempi soveltuu aseeksi. Käsilaukkua, salkkua, sateenvarjoa tai päällystakkia voi käyttää kilven kaltaisena suojana teräaseiden viiltoja ja pistoja vastaan. Jos joudut käyttämään kantamaasi improvisoitua asetta itsepuolustukseen, älä koskaan missään tapauksessa myönnä viranomaisille, että kannat "asetta" nimenomaan itsepuolustusta varten. Aseistautumista on myös aseettoman puolustuksen opettelu, joka on aina arvokasta itsepuolustusta ajatellen.
4. Pukeudu järkevästi. Tämä tarkoittaa yhtäältä pukeutumista joka ei herätä huomiota ja toisaalta pukeutumista joka mahdollistaa tehokkaan liikkumisen, toisin sanoen pakoon juoksemisen. Käytä vain sellaisia kenkiä ja vaatteita, joiden kanssa pystyt juoksemaan nopeasti ja pitkään. On myös syytä välttää pukeutumista, joka korostaa naisellisia piirteitä ja inspiroi rais... siis yllätysseksiin. Jälkimmäinen ei ole valitettavasti kovin helppoa, sillä ainoa riittävän siveellinen asuvaihtoehto on jättikokoinen musta muovisäkki, tai vaihtoehtoisesti ruumissäkki. Jos olet muslimi, myös burkha tai muu vastaava kaapu saattaa toimia.
5. Ennakoi riskit. Olet erityisen haavoittuvainen avatessasi auton tai kodin ovea tai astuessasi hissiin. Varmista, että lähistöllä ei ole potentiaalisesti uhkaavia henkilöitä, ja toimi mahdollisimman nopeasti, pitäen koko ajan silmällä ympäristöäsi. Vältä tarpeetonta liikkumista turvattomilla alueilla, kuten rautatieasemilla, pienillä sivukaduilla ja puistoissa. Baareissa tai yökerhoissa juomia on syytä vartioida tarkasti.
6. Liiku puolustautuvasti. Älä päästä mahdollisesti uhkaavia ihmisiä lähellesi. "Lähelle" on suhteellinen käsite, mutta pidä mielessä, että juokseva ihminen taittaa viiden metrin matkan niin nopeasti, ettei sinulle jää juurikaan aikaa yrittää paeta tai vetää kätkettyä asetta esiin. Jos joku pyrkii lähestymään sinua, siirry mahdollisuuksien mukaan poispäin, ja tee selväksi, ettet halua ketään "alueellesi." Älä varsinkaan missään tapauksessa päästä uhkatekijää selustaasi, paitsi tilanteessa jossa juokset henkesi edestä pakoon, jolloin uhkaaja jää toivon mukaan oikein kauas selustaasi. Jos joudut odottamaan paikoillasi julkisella paikalla, kuten raitiovaunu- tai bussipysäkillä, sijoittaudu niin, ettei selkäsi taakse pääse kävelemään huomaamattasi. Mikäli joudut odottamaan uhkaavien yksilöiden lähistöllä, pyri sijoittautumaan niin, että heidän ja sinun välissäsi on muita, ei-uhkaavia ihmisiä. Tarkkaile erityisesti ihmisten käsiä ja yleistä pukeutumista, sillä aseita käytetään nimenomaan käsillä. Paksut peittävät vaatteet ja kädet taskussa tai oudossa asennossa vartalon takana ovat mahdollisia merkkejä jo aseistautuneesta uhkaajasta. Liikkuessasi kierrä mahdollisimman kaukaa esimerkiksi etnisesti rikkaat miesporukat ja selvästi humaltuneet tai muiden aineiden vaikutuksen alaiset. Liiku mieluummin porukassa kuin yksin.
Tervetuloa rikkaaseen ja yhteisölliseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan, jossa sinullekin voi käydä näin tai vaikka näin! Pidä hauskaa.
27.8.07
Kiristääkö? Ahdistaako?
Jostain syntyy sellainen vaikutelma, että myös seuraavan kappaleen sanoittajaa on saattanut hiukkasen hatuttaa.
On vain verta
Ja mustaa savea
Se vieläkin elää
Silvottu raato
Kädessäni rautaa
Se vieläkin elää
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Kun vihani raiskaa
Omaa lihaansa maistaa
Se vieläkin elää
Tämä hurma pimeyden
Jossa yksin loistaa
Se vieläkin elää
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Ehkä. Mahdollisesti. Ja kappalehan tietysti on Ajattaran joulurepäisy "Teuras", joka levittää ilosanomaa ihailtavan elämäniloiseen sävyyn. Ja kyseiseltä tonttukaartilta pukkaa uutta levyä ulos tulevan kuun alussa. Niin että jos vielä ei ahdista, niin kohta ahdistaa ainakin.
On vain verta
Ja mustaa savea
Se vieläkin elää
Silvottu raato
Kädessäni rautaa
Se vieläkin elää
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Kun vihani raiskaa
Omaa lihaansa maistaa
Se vieläkin elää
Tämä hurma pimeyden
Jossa yksin loistaa
Se vieläkin elää
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Tahtoisitko olla se teuras
Joka edessäni rukoilee
Yksin tulit yksin lähdet
Vie polkusi pimeyteen
Ehkä. Mahdollisesti. Ja kappalehan tietysti on Ajattaran joulurepäisy "Teuras", joka levittää ilosanomaa ihailtavan elämäniloiseen sävyyn. Ja kyseiseltä tonttukaartilta pukkaa uutta levyä ulos tulevan kuun alussa. Niin että jos vielä ei ahdista, niin kohta ahdistaa ainakin.
19.8.07
MONIKULTTUURISUUDEN KYMMENEN KÄSKYÄ
1. Silloin kun jokainen meistä aloittaa päivänsä seisoen kylmällä laattalattialla ja katsoen peililasiin, silloin vasta voimme puhua monikulttuurisuudesta keskuudessamme. Kolmesti päivässä katsokaamme, kerran aamulla, kerran illan tullen ja kerran kesken päivän töiden, peiliin. Sillä yksin sieltä löydämme vastaukset ja syylliset, iänkaikkisesti.
2. Ymmärtäkäämme, että on asioita jotka silmä näkee, ja asioita joita silmä ei näe. Jos emme peilistä näe rasismiamme, on meidän muin aistein etsittävä sen piilo ja paljastettava se. Älkäämme siis kieltäkö rasismia vaikkemme missään sitä havaitsisi, sillä piilorasismi on syvällä maailmamme rakenteissa niin kuin mätä puun kuoren alla, josta sitä ei näe.
3. Tietäkäämme, ettei ole kiviin kirjoitettu, että yhteiskuntamme tällaisena aina säilyisi tai tällaisena kuuluisikaan säilyä. Olkaamme valmiita sen muutoksiin ja sitä muuttamaan monikulttuurisuuteen. Mitä erilaisempia olemme, sitä yhteisöllisemmiksi tulemme.
4. Tunnustakaamme, ettei meidän kulttuurimme arvoineen ole ainoa eikä ylempiarvoinen, vaan kaikki kulttuurit erilaisuudessaan ovat yhtä arvokkaita, ja erityisen arvokkaita ne, jotka omastamme eniten eroavat. Oppikaamme heiltä ollaksemme enemmän heidän kaltaisiaan, sillä näin säilytetään kulttuurien moninainen kauneus maailmassamme ikuisesti.
5. Myöntäkäämme, että Suomi kuuluu kaikille maailman miljardeille asukkaille, etnisyyteen, uskontoon tahi synnyinpaikkaan katsomatta. Sillä kaikki me olemme samaa ihmisrotua, ainoaa joka on, eikä siksi ihmisrotuja voida hävittää eikä syrjiä tappamatta ja syrjimättä meistä jokaista.
6. Älkäämme nuiviko, vieroko tai varsinkaan syrjikö ketään rodun perusteella, vaikka niin usein kohtaamme houkutuksen toimia niin.
7. Älkäämme harhaisesti kuvitelko, että monikulttuurisuus johtaa lopulta väkivaltaisimman ja häikäilemättömimmän kulttuurin dominanssiin, vaan uskokaamme, että monikulttuurisuudessa saavutamme puhtaana ja kirkkaana kulttuurittoman kulttuurin, jossa kaikki olemme aivan samanlaisia erilaisuudessamme.
8. Älkäämme antako naisen jättää lihaansa esille ettei kissa sitä nappaa, vaan lukitkaamme nainen kotiin veljiensä vartion alle kaavun hehkuvaan hyveellisyyteen käärittynä, eikä ongelmia enää koskaan ole oleva, sillä kissat eivät avaimista tiedä tahi sorkkaraudoista, eivätkä osaa ikkunoita tiiliskivin särkeä. Varsinkaan eivät kissat osaa teeskennellä pitsalähettejä, joille nainen siis huoletta kotiovensa avatkoon.
9. Älkäämme koskaan loukatko Profeettaa, tai meidät tullaan autopommilla räjäyttämähän tahi puukolla suolestamahan, niin kuin on totisesti ansiomme mukaan.
10.
2. Ymmärtäkäämme, että on asioita jotka silmä näkee, ja asioita joita silmä ei näe. Jos emme peilistä näe rasismiamme, on meidän muin aistein etsittävä sen piilo ja paljastettava se. Älkäämme siis kieltäkö rasismia vaikkemme missään sitä havaitsisi, sillä piilorasismi on syvällä maailmamme rakenteissa niin kuin mätä puun kuoren alla, josta sitä ei näe.
3. Tietäkäämme, ettei ole kiviin kirjoitettu, että yhteiskuntamme tällaisena aina säilyisi tai tällaisena kuuluisikaan säilyä. Olkaamme valmiita sen muutoksiin ja sitä muuttamaan monikulttuurisuuteen. Mitä erilaisempia olemme, sitä yhteisöllisemmiksi tulemme.
4. Tunnustakaamme, ettei meidän kulttuurimme arvoineen ole ainoa eikä ylempiarvoinen, vaan kaikki kulttuurit erilaisuudessaan ovat yhtä arvokkaita, ja erityisen arvokkaita ne, jotka omastamme eniten eroavat. Oppikaamme heiltä ollaksemme enemmän heidän kaltaisiaan, sillä näin säilytetään kulttuurien moninainen kauneus maailmassamme ikuisesti.
5. Myöntäkäämme, että Suomi kuuluu kaikille maailman miljardeille asukkaille, etnisyyteen, uskontoon tahi synnyinpaikkaan katsomatta. Sillä kaikki me olemme samaa ihmisrotua, ainoaa joka on, eikä siksi ihmisrotuja voida hävittää eikä syrjiä tappamatta ja syrjimättä meistä jokaista.
6. Älkäämme nuiviko, vieroko tai varsinkaan syrjikö ketään rodun perusteella, vaikka niin usein kohtaamme houkutuksen toimia niin.
7. Älkäämme harhaisesti kuvitelko, että monikulttuurisuus johtaa lopulta väkivaltaisimman ja häikäilemättömimmän kulttuurin dominanssiin, vaan uskokaamme, että monikulttuurisuudessa saavutamme puhtaana ja kirkkaana kulttuurittoman kulttuurin, jossa kaikki olemme aivan samanlaisia erilaisuudessamme.
8. Älkäämme antako naisen jättää lihaansa esille ettei kissa sitä nappaa, vaan lukitkaamme nainen kotiin veljiensä vartion alle kaavun hehkuvaan hyveellisyyteen käärittynä, eikä ongelmia enää koskaan ole oleva, sillä kissat eivät avaimista tiedä tahi sorkkaraudoista, eivätkä osaa ikkunoita tiiliskivin särkeä. Varsinkaan eivät kissat osaa teeskennellä pitsalähettejä, joille nainen siis huoletta kotiovensa avatkoon.
9. Älkäämme koskaan loukatko Profeettaa, tai meidät tullaan autopommilla räjäyttämähän tahi puukolla suolestamahan, niin kuin on totisesti ansiomme mukaan.
10.
Uutisissa: Valtaosa hyväksyy maahanmuuttajat
Iltalehden ja vähän muidenkin mukaan vain "aniharva" suomalainen vastustaa maahanmuuttajien tuloa Suomeen. TNS Gallupin suorittaman kyselyn mukaan vain kaksi prosenttia suomalaisista suhtautuu kielteisesti kaikkiin maahanmuuttajiin kansallisuudesta riippumatta.
Tällainen uutisointi pistää vakavaksi. Jos nyt unohdetaan se perusasia, että kyselyn otanta oli kooltaan päätähuimaavan kattava hieman alle tuhat yksilöä, on kyselyssä oikein taidokkaasti muistettu korostaa, että nämä maahanmuuttajat olisivat sitä työperäistä mallia. Totuushan on valitettavasti sellainen, että esimerkiksi kyselyssä mainitut somalit eivät oikeasti ole mitään työperäisiä maahanmuuttajia, vaan jäävät järjestelmällisesti työttömiksi ja elämään suomalaisen veronmaksajan kukkarosta.
Kyselyssä toki paljastuu se mikä on kaikille itsestäänselvää muutenkin: suomalaiset haluaisivat maahanmuuttajia mieluiten sellaisista maista kuin Saksa, Ruotsi ja Yhdysvallat, eli lyhyesti sanottuna toisista länsimaista. Vähiten kiinnostavat kuin sattumalta ne maahanmuuttajat, jotka tulevat Afrikan ja Lähi-idän suunnalta - ja juuri näistä maista tulevat keskimäärin rikastuttavat lähinnä työttömyystilastoja ja siten entisestään heikentävät Suomen huoltosuhdetta ja pahentavat sen kuuluisan työvoimapulan vaikutuksia.
Ei liene mikään erityisen tutkimuksen arvoinen asia, että oikeita työperäisiä maahanmuuttajia toisista länsimaista ei täällä erityisesti vierota ja nuivita. Ei suomalaisilla yleisesti ole mitään vaikkapa saksalaisia ja yhdysvaltalaisia vastaan. Miksi olisikaan, hehän tulevat samanlaisista yhteiskunnista kuin mekin ja jakavat tärkeimmät arvomme. Heidän mielestään naisten ja miesten tasa-arvo on hyvä ajatus, niin kuin meidänkin mielestämme. Heidän mielestään pikkutyttöjen sukuelimien silpominen on tuomittavaa, niin kuin meidänkin mielestämme. Ja näin edelleen, kyllästymiseen tai suun kuivumiseen asti.
Tällaisilla tutkimuksilla häivytetään ulkomaalaisten eroja. Tarkoitus näyttää olevan saada ihmiset uskomaan, että ulkomaalaiset ihmiset ovat jotain yhtenäistä biomassaa, jonka kaikki edustajat ovat samanlaisia. Maailma jakaantuisi näin kahdenlaisiin ihmisiin: suomalaisiin ja ulkomaalaisiin. Tällainen tietysti sopii monikulttuurisuuden kannattajien agendaan, sillä monikulttuuri tarvitsee erityisesti afrikkalaisia ja Lähi-idän muslimeja etnisen värinän ja eksotiikan maksimoimiseen, ja ennen kaikkea siihen, että suvaitsevaiset ihmiset voivat teeskennellä olevansa muita parempia suvaitsemalla näitä "erilaisia" ihmisiä ja työntämällä heidän päihinsä ikuisen uhristatuksen tarjoavat laakeriseppeleet. Monikulttuuri ei oikeasti tarvitse ruotsalaisia tai saksalaisia, sillä heistä on vaikeaa tehdä uhreja ja suojeltavia, eivätkä he edes näytä erilaisilta. Ruotsalaiset tai saksalaiset eivät rikastuta Suomen kulttuuria, sillä heidän omat kulttuurinsa ovat liian lähellä suomalaista kulttuuria. Mutta koska suomalaiset haluavat maahansa mieluiten juuri näitä ruotsalaisia ja saksalaisia, jotka saattavat jopa työllistyä maassamme, monikulttuurin kannattajien on yritettävä saada suomalaiset uskomaan, että he maahanmuutosta puhuessaan tarkoittavat juuri ruotsalaisia ja saksalaisia, vaikka oikeasti monikulttuurimasinoijamme haalivat tänne lähinnä afrikkalaisia ja Lähi-idän seudun asukkeja.
Monikulttuurisuuden kannattajien perustemppuihin kuuluu juuri maahanmuuttajan, pakolaisen ja turvapaikanhakijan käsitteiden hämärtäminen, niin että yhtäkkiä kansanmurhaan osallistuneesta afrikkalaispakolaisesta tuleekin keskustelussa työperäinen maahanmuuttaja. Juuri tällaiseen hämärtämiseen pyrkii otsikko "valtaosa hyväksyy maahanmuuttajat" - ihan niin kuin kaikki maahanmuuttajat muka olisivat samanlaisia. Todellisuus tietysti on, että eräistä maista tulevat elintasopakolaiset (anteeksi, työperäiset huippuosaajakultamunat, jotka nostavat Suomen nousuun ja tuovat arvokkaita veroeuroja sinunkin kunnallesi) tekevät suhteettoman paljon rikoksia ja jäävät yli 50 % todennäköisyydellä työttömiksi. Ja eräistä toisista maista tulevat lähinnä elävät täällä ihan kuin olisivat suomalaisia, käyvät töissä ja kasvattavat lapsiaan, eivätkä yhtään aiheuta etnistä värinää.
Tällainen uutisointi pistää vakavaksi. Jos nyt unohdetaan se perusasia, että kyselyn otanta oli kooltaan päätähuimaavan kattava hieman alle tuhat yksilöä, on kyselyssä oikein taidokkaasti muistettu korostaa, että nämä maahanmuuttajat olisivat sitä työperäistä mallia. Totuushan on valitettavasti sellainen, että esimerkiksi kyselyssä mainitut somalit eivät oikeasti ole mitään työperäisiä maahanmuuttajia, vaan jäävät järjestelmällisesti työttömiksi ja elämään suomalaisen veronmaksajan kukkarosta.
Kyselyssä toki paljastuu se mikä on kaikille itsestäänselvää muutenkin: suomalaiset haluaisivat maahanmuuttajia mieluiten sellaisista maista kuin Saksa, Ruotsi ja Yhdysvallat, eli lyhyesti sanottuna toisista länsimaista. Vähiten kiinnostavat kuin sattumalta ne maahanmuuttajat, jotka tulevat Afrikan ja Lähi-idän suunnalta - ja juuri näistä maista tulevat keskimäärin rikastuttavat lähinnä työttömyystilastoja ja siten entisestään heikentävät Suomen huoltosuhdetta ja pahentavat sen kuuluisan työvoimapulan vaikutuksia.
Ei liene mikään erityisen tutkimuksen arvoinen asia, että oikeita työperäisiä maahanmuuttajia toisista länsimaista ei täällä erityisesti vierota ja nuivita. Ei suomalaisilla yleisesti ole mitään vaikkapa saksalaisia ja yhdysvaltalaisia vastaan. Miksi olisikaan, hehän tulevat samanlaisista yhteiskunnista kuin mekin ja jakavat tärkeimmät arvomme. Heidän mielestään naisten ja miesten tasa-arvo on hyvä ajatus, niin kuin meidänkin mielestämme. Heidän mielestään pikkutyttöjen sukuelimien silpominen on tuomittavaa, niin kuin meidänkin mielestämme. Ja näin edelleen, kyllästymiseen tai suun kuivumiseen asti.
Tällaisilla tutkimuksilla häivytetään ulkomaalaisten eroja. Tarkoitus näyttää olevan saada ihmiset uskomaan, että ulkomaalaiset ihmiset ovat jotain yhtenäistä biomassaa, jonka kaikki edustajat ovat samanlaisia. Maailma jakaantuisi näin kahdenlaisiin ihmisiin: suomalaisiin ja ulkomaalaisiin. Tällainen tietysti sopii monikulttuurisuuden kannattajien agendaan, sillä monikulttuuri tarvitsee erityisesti afrikkalaisia ja Lähi-idän muslimeja etnisen värinän ja eksotiikan maksimoimiseen, ja ennen kaikkea siihen, että suvaitsevaiset ihmiset voivat teeskennellä olevansa muita parempia suvaitsemalla näitä "erilaisia" ihmisiä ja työntämällä heidän päihinsä ikuisen uhristatuksen tarjoavat laakeriseppeleet. Monikulttuuri ei oikeasti tarvitse ruotsalaisia tai saksalaisia, sillä heistä on vaikeaa tehdä uhreja ja suojeltavia, eivätkä he edes näytä erilaisilta. Ruotsalaiset tai saksalaiset eivät rikastuta Suomen kulttuuria, sillä heidän omat kulttuurinsa ovat liian lähellä suomalaista kulttuuria. Mutta koska suomalaiset haluavat maahansa mieluiten juuri näitä ruotsalaisia ja saksalaisia, jotka saattavat jopa työllistyä maassamme, monikulttuurin kannattajien on yritettävä saada suomalaiset uskomaan, että he maahanmuutosta puhuessaan tarkoittavat juuri ruotsalaisia ja saksalaisia, vaikka oikeasti monikulttuurimasinoijamme haalivat tänne lähinnä afrikkalaisia ja Lähi-idän seudun asukkeja.
Monikulttuurisuuden kannattajien perustemppuihin kuuluu juuri maahanmuuttajan, pakolaisen ja turvapaikanhakijan käsitteiden hämärtäminen, niin että yhtäkkiä kansanmurhaan osallistuneesta afrikkalaispakolaisesta tuleekin keskustelussa työperäinen maahanmuuttaja. Juuri tällaiseen hämärtämiseen pyrkii otsikko "valtaosa hyväksyy maahanmuuttajat" - ihan niin kuin kaikki maahanmuuttajat muka olisivat samanlaisia. Todellisuus tietysti on, että eräistä maista tulevat elintasopakolaiset (anteeksi, työperäiset huippuosaajakultamunat, jotka nostavat Suomen nousuun ja tuovat arvokkaita veroeuroja sinunkin kunnallesi) tekevät suhteettoman paljon rikoksia ja jäävät yli 50 % todennäköisyydellä työttömiksi. Ja eräistä toisista maista tulevat lähinnä elävät täällä ihan kuin olisivat suomalaisia, käyvät töissä ja kasvattavat lapsiaan, eivätkä yhtään aiheuta etnistä värinää.
11.8.07
Lapsemme monikulttuurissa
Viime päivinä on saatu taas koko maailman suureksi yllätykseksi kuulla ikäviä monikulttuuriuutisia. Jopa Helsingin Sanomat antautui vaihtelun vuoksi uutisoimaan totuuden eikä vain omaa kaunisteltua versiotaan siitä kertomalla, että Vantaan poliisi epäilee viisivuotiaan tytön hyväksikäytöstä afrikkalaisperäistä mieshenkilöä, joka on jo aiemmin kunnostautunut lasten ahdistelun erikoisosaamisalalla. Mies oli siis tunnettu pedofiili, ja silti vapaalla jalalla. Kaikkihan me tiedämme, että myös suomalaisviritteisiä pedofiileja on pelottavan paljon, ja sitä suuremmalla syyllä jokainen isä ja äiti pelkää oman lapsensa puolesta. Tarvitseeko pedofiileja ihan tuoda tänne ulkomailta, luomaan nuorten koululaisten elämään vähän eksoottista värinää? Uhri olisi voinut olla sinun tyttäresi, tai minun. Lapsiin kohdistuva väkivalta on kenties järkyttävintä mahdollista väkivaltaa, ja siksi kukaan ei halua kuulla tällaisia uutisia, mutta niitä on silti lisää. Edellisen tapauksen lisäksi Espoossa ilmeisesti aasialaistaustainen nainen murhasi kolme lastaan, kaikki alle kymmenvuotiaita.Oksettaako teitäkin, vai onko vika ihan vain minussa? Tällaisiin tapauksiin sarkasmi alkaa olla liian synkkä lähestymistapa, mutta sitä on kovin vaikea välttää, sillä jotkut asiat voidaan melko helposti ennustaa, ja ennustusten jättäminen huomiotta saa helposti aikaan turhautumista, joka voi purkautua vaikkapa hyvin mustan huumorin muodossa. Voidaan kuitenkin kysyä, miksi näillä ulkomaalaistaustaisten rikoksista kertovilla uutisilla olisi mitään erityistä merkitystä, kun tiedämme myös suomalaisten pahoinpitelevän, raiskaavan ja murhaavan omia lapsiaan?Näillä uutisilla on merkitystä siksi, hyvä lukija, että kulttuureissa on eroja, niin kuin ihmismielissäkin. Sinä et ehkä voisi kuvitella tappavasi toista ihmistä, mutta jollekin toiselle surmaaminen voisi olla jopa tyydyttävä kokemus. Suomalaiseen kulttuuriin sellaisena kuin se nykyään ilmenee, ei kuulu lapsiin kohdistuvan väkivallan hyväksyminen. Me emme hyväksy lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, emme rituaalista silpomista kuten tyttöjen ympärileikkauksia, tai alaikäisten tyttöjen pakkonaittamista omille 30-vuotiaille serkuilleen. Me emme hyväksy tyttölasten hukuttamista jokiin tai heittämistä roskakoriin vain siitä syystä, että poikalapsi voisi ehkä tuoda enemmän vaurautta vanhemmilleen ja turvata heidän elantonsa paremmin. Mutta, on olemassa ihmisryhmiä ja kulttuureja, jotka hyväksyvät tällaisia asioita, tällaisen väkivallan. Tämä on tosiasia, jonka unohtamista tai sivuuttamista voi hyvin ajatella rikoksena jokaista viatonta lasta kohtaan, joka voi joutua kärsimään väkivallasta täysin puolustuskyvyttömänä. Eri kulttuurien kannat ja asenteet tällaisiin asioihin on helppo havaita, ja sen jälkeen on helppo ennustaa, mitä tulee tapahtumaan, kun tietyn kulttuurin edustajia siirretään toiselle puolelle maapalloa erilaisen kulttuurin pariin. Jos afrikkalaismiehen mielestä on moraalisesti oikein leikellä tytön sukupuolielimet uskonnollisista syistä, ja afrikkalaismies sitten muuttaa Suomeen, tämä jalo ja miellyttävä ajatus seuraa suurella todennäköisyydellä hänen mukanaan. Jos hän saa täällä tyttölapsia, hän saattaa tahtoa silpoa näitä tavalla, joka aiheuttaa pysyvän ruumiillisen vamman. Jos muslimimies profeettansa Muhammedin esimerkkiä seuraten pitää oikeana mennä naimisiin kymmenvuotiaan tyttölapsen kanssa ja harrastaa seksiä tällaisen hieman alaikäisen puolisonsa kanssa, tarkoittaa tämä sitä, että muslimimiehen muuttaessa Suomeen jonkun alaikäinen tytär on vaarassa päätyä aikuisen miehen seksikumppaniksi ja puolisoksi, olkoonkin, että pakkoavioliittoon joudutaan käytännössä aina saman uskontokunnan sisältä. Tällaisia ennustuksia on esitetty, ne ovat toistuvasti käyneet toteen, ja silti päättävät tahot eivät ole juurikaan reagoineet. Se turhauttaa ihmistä, joka haluaa vain suojella omia lapsiaan.
Olisiko aika unohtaa kulttuurirelativismi ja vain tunnustaa, että kulttuureissa on järkyttävän suuria eroja, ja toiset kulttuurit ovat selkeästi julmempia ja väkivaltaisempia kuin toiset? Toki yhä voitaisiin väittää, että erilaisinakin kulttuurit ovat kaikki ihan samanarvoisia, mutta tämä sitten tarkoittaisi sitä, että väkivallattomuus ei olisi mitenkään positiivisempaa kuin väkivaltaisuus. Jokainen punnitkoon näitä asioita itse mielessään, ellei tämä nyt jo valmiiksi ole päivänselvää. Jos me todella haluamme Suomesta monikulttuurisen valtion, se merkitsee myös sitä, että haluamme hyväksyä keskuuteemme väkivaltaisemmat kulttuurit, joissa pikkutyttöjen raiskaaminen ja silpominen ei ole tuomittavaa. Jos me emme ole valmiita tähän, vaan yritämme väkisin kouluttamalla ja painostamalla kitkeä tällaiset kulttuuripiirteet pois maahantulijoista, emme harjoita todellista monikulttuurisuutta - vaan pelkästään pakotamme omat arvomme ja kulttuurimme, ikään kuin ylempi- ja parempiarvoisina, erilaisista ympäristöistä tuleville ihmisille, joiden arvot ovat erilaiset, mutta kulttuurirelativismin mukaan silti aivan yhtä oikeat ja arvokkaat. Miten on? Haluammeko me sitä monikulttuurisuutta vai emmekö halua? Pitäisikö tätä kysyä lapsilta, joita oudosti puhuvat sedät seurailevat koulumatkalla?
Olisiko aika unohtaa kulttuurirelativismi ja vain tunnustaa, että kulttuureissa on järkyttävän suuria eroja, ja toiset kulttuurit ovat selkeästi julmempia ja väkivaltaisempia kuin toiset? Toki yhä voitaisiin väittää, että erilaisinakin kulttuurit ovat kaikki ihan samanarvoisia, mutta tämä sitten tarkoittaisi sitä, että väkivallattomuus ei olisi mitenkään positiivisempaa kuin väkivaltaisuus. Jokainen punnitkoon näitä asioita itse mielessään, ellei tämä nyt jo valmiiksi ole päivänselvää. Jos me todella haluamme Suomesta monikulttuurisen valtion, se merkitsee myös sitä, että haluamme hyväksyä keskuuteemme väkivaltaisemmat kulttuurit, joissa pikkutyttöjen raiskaaminen ja silpominen ei ole tuomittavaa. Jos me emme ole valmiita tähän, vaan yritämme väkisin kouluttamalla ja painostamalla kitkeä tällaiset kulttuuripiirteet pois maahantulijoista, emme harjoita todellista monikulttuurisuutta - vaan pelkästään pakotamme omat arvomme ja kulttuurimme, ikään kuin ylempi- ja parempiarvoisina, erilaisista ympäristöistä tuleville ihmisille, joiden arvot ovat erilaiset, mutta kulttuurirelativismin mukaan silti aivan yhtä oikeat ja arvokkaat. Miten on? Haluammeko me sitä monikulttuurisuutta vai emmekö halua? Pitäisikö tätä kysyä lapsilta, joita oudosti puhuvat sedät seurailevat koulumatkalla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
