MONIKULTTUURISUUDEN KYMMENEN KÄSKYÄ

1. Silloin kun jokainen meistä aloittaa päivänsä seisoen kylmällä laattalattialla ja katsoen peililasiin, silloin vasta voimme puhua monikulttuurisuudesta keskuudessamme. Kolmesti päivässä katsokaamme, kerran aamulla, kerran illan tullen ja kerran kesken päivän töiden, peiliin. Sillä yksin sieltä löydämme vastaukset ja syylliset, iänkaikkisesti.

2. Ymmärtäkäämme, että on asioita jotka silmä näkee, ja asioita joita silmä ei näe. Jos emme peilistä näe rasismiamme, on meidän muin aistein etsittävä sen piilo ja paljastettava se. Älkäämme siis kieltäkö rasismia vaikkemme missään sitä havaitsisi, sillä piilorasismi on syvällä maailmamme rakenteissa niin kuin mätä puun kuoren alla, josta sitä ei näe.

3. Tietäkäämme, ettei ole kiviin kirjoitettu, että yhteiskuntamme tällaisena aina säilyisi tai tällaisena kuuluisikaan säilyä. Olkaamme valmiita sen muutoksiin ja sitä muuttamaan monikulttuurisuuteen. Mitä erilaisempia olemme, sitä yhteisöllisemmiksi tulemme.

4. Tunnustakaamme, ettei meidän kulttuurimme arvoineen ole ainoa eikä ylempiarvoinen, vaan kaikki kulttuurit erilaisuudessaan ovat yhtä arvokkaita, ja erityisen arvokkaita ne, jotka omastamme eniten eroavat. Oppikaamme heiltä ollaksemme enemmän heidän kaltaisiaan, sillä näin säilytetään kulttuurien moninainen kauneus maailmassamme ikuisesti.

5. Myöntäkäämme, että Suomi kuuluu kaikille maailman miljardeille asukkaille, etnisyyteen, uskontoon tahi synnyinpaikkaan katsomatta. Sillä kaikki me olemme samaa ihmisrotua, ainoaa joka on, eikä siksi ihmisrotuja voida hävittää eikä syrjiä tappamatta ja syrjimättä meistä jokaista.

6. Älkäämme nuiviko, vieroko tai varsinkaan syrjikö ketään rodun perusteella, vaikka niin usein kohtaamme houkutuksen toimia niin.

7. Älkäämme harhaisesti kuvitelko, että monikulttuurisuus johtaa lopulta väkivaltaisimman ja häikäilemättömimmän kulttuurin dominanssiin, vaan uskokaamme, että monikulttuurisuudessa saavutamme puhtaana ja kirkkaana kulttuurittoman kulttuurin, jossa kaikki olemme aivan samanlaisia erilaisuudessamme.

8. Älkäämme antako naisen jättää lihaansa esille ettei kissa sitä nappaa, vaan lukitkaamme nainen kotiin veljiensä vartion alle kaavun hehkuvaan hyveellisyyteen käärittynä, eikä ongelmia enää koskaan ole oleva, sillä kissat eivät avaimista tiedä tahi sorkkaraudoista, eivätkä osaa ikkunoita tiiliskivin särkeä. Varsinkaan eivät kissat osaa teeskennellä pitsalähettejä, joille nainen siis huoletta kotiovensa avatkoon.

9. Älkäämme koskaan loukatko Profeettaa, tai meidät tullaan autopommilla räjäyttämähän tahi puukolla suolestamahan, niin kuin on totisesti ansiomme mukaan.

10.