Hurinin lasten tarina

Tulin ostaneeksi hiljattain julkaistun Tolkienin uutukaisen Children of Húrin, mutta vasta nyt ehdin jopa lukea sen. Sanottakoon aluksi, että kirjan kuvitus on hienoa tasoa, vaikkei kuvista sinänsä irtoa mitään uutta tekstiä tukevaa, ei ainakaan yksilölle, joka omaa hieman mielikuvitusta. Tarina itse on tuttu kenelle tahansa Silmarillioninsa lukeneelle. Itse asiassa tarina on liiankin tuttu. Olennaisesti uutta kerrontaa saa kirjasta etsiä suurennuslasin kanssa, ja silti tuntuu, että kaikki on tullut luetuksi jo ennenkin. Tämähän ei Kalevalan Kullervoon pohjautuvan Túrin Turambarin tapauksessa tarkoita, että tarina olisi köykäistä, mitä vielä. Tarinan itsensä tasosta huolimatta tämä on ensimmäinen Tolkienin Arda-aiheinen kirja, joka haiskahtaa minusta (lue: kuolaavasta Tolkien-fanista) hieman rahastukselta. En nyt sano, etteikö kirja olisi täysin ostamisen tai vähintään lukemisen arvoinen, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei toden totta kannata Húrinin lasten tarinalta odottaa.

Ikään kuin uutuuden puute ei sinänsä olisi jo tarpeeksi, kirjaan on päässyt myös muutama tyylillisesti melko käsittämätön veto. Kirjan koko jujuhan on siinä, että se kertoo epäonnisen Húrin Thalionin lasten tarinan 'kokonaan', ja kerronnallisessa tarinamuodossa ennemmin kuin historiallisena tapahtumaluettelona. Jos näin tosiaan on, miksi Vardan säädyttömien juhla-asujen nimeen tekstiin on edelleen tungettu tarpeettomia alaviitteitä, joiden sisältö olisi huomattavasti paremmin sopinut itse kerrontaan? Túrinin piilopaikan örkeille käräyttäneestä Mîm-vähäkääpiöstä sanotaan alaviitteessä, että toisen tarinan mukaan Mîm ei olisi omasta tahdostaan paljastanut Túrinia örkeille, vaan petti Túrinin pelastaakseen oman poikansa, jota örkit uhkasivat kiduttaa. Miksi ihmeessä tätä ei olisi voinut mainita varsinaisessa tekstissä? Oi aikoja, oi tapoja...

Jos tämä todella jää viimeiseksi merkittäväksi Tolkienin nimen alla julkaistavaksi uudeksi teokseksi, en voi sanoa olevani kovin tyytyväinen.