Elämme mielenkiintoisia aikoja, mutta niinhän aina. Meidän kuolevaisten maailma on nimittäin siitä kaunis paikka, että se kykenee muuttumaan suunnattomasti - jopa niin paljon, että se tuntuu kokonaan uudestisyntyneeltä - muuttumatta todellisuudessa lainkaan. Jo muinaiset roomalaiset (augh!) tiesivät, että keisari saa suhteellisen vapaasti kaataa valtion rahat vaikkapa omaan vatsalaukkuunsa erinäisten väkijuomien ja etelänhedelmien muodossa kansan nähdessä nälkää ja juodessa hylätyistä uima-altaista, kunhan kadunmiehelle vain tarjotaan sopivassa määrin miellyttävä illuusio johon kiinnittää huomionsa. Väittääkö joku vakavasti otettava taho muka, ettei sama toimisi ihailtavan hyvin vielä tänäkin päivänä? Se nimittäin toimii.Keisarillisen Rooman mallin leivän ja sirkushupien sijaan nykyään tosin ollaan logistisesti korkeammissa sfääreissä. Miksi tuoda Mikkoa Areenan luokse kun Areena voi tulla Mikon luokse? Hurmehisten gladiaattorinäytösten sijaan kansaa koukutetaan vielä astetta häiriintyneemmin metodein, vaikkapa Idolsilla ja muulla sosiaalipornografialla, joka eroaa perinteisestä pornografiasta lähinnä siinä, että näyttelijät ovat keskimäärin huonompia ja ikärajat matalampia. Valtavirtamedia ei edes vahingossa nosta esiin niitä oikeasti tärkeitä aiheita, vaan pyrkii lähinnä herättämään aktiivista yhteiskunnallista keskustelua niinkin uusista aiheista kuin perheväkivalta tai amerikkalaisten neoimperialistinen pahuus, tukahduttaen sensitiivisemmät aiheet tehokkaasti esimerkiksi sosialismin ja monikultturismin propagandalla. Ja keisari saa vetää rypälejohdannaisia huiviinsa kaikessa rauhassa.
Kauneinta tässä kaikessa on se, että hyvin harvoja ihmisiä tosiasiassa kiinnostaa. Eihän sitä ihminen elääkseen tarvitsekaan kuin ruokaa ja vähän viihdettä silloin tällöin. Terveisiä keisarilta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti