Sosiaalisesti sekoittavasta asuntopolitiikasta

Vihreiden eräät edustajat ovat esittäneet ratkaisuksi maahanmuutosta johtuvaan ghettoutumiseen ja white flightiin sanahirviötä "sosiaalisesti sekoittava asuntopolitiikka." Tapio Laakson mukaan tämä verbaalinen Mr. Lordi tarkoittaa "sitä, että samoilla alueilla on hyvin paljon eri tyyppisiä asuntoja: kaupunkin vuokra-asuntoja, kalliimpia vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja, omistuasuntoja, pientaloja, luksuskämppiä jne. Etenkään halpoja kaupungin vuokra-asuntoja ei pidä sijoittaa samalle alueelle liian suuria määriä, koska tämä aiheuttaa ghettoutumista hyvin helposti esimerkiksi sitä kautta, että työttömyys keskittyy samoille alueille. Ongelmien lisääntyessä paremmin toimeentulevat alkavat muuttaa pois. Juuri näin on käynyt monin paikoin esimerkiksi Ranskassa."

Kuulostaako hyvältä ja ongelmattomalta ratkaisulta? Mieleeni nousee muutama kysymys.

Jos samalla alueella on asuntopoliittisen ratkaisun seurauksena hyvin erilaisia asuntoja, kaupungin sosiaalitoimen jakelemista vuokra-asunnoista huipputuloisten luksuslukaaleihin, miten tämä vaikuttaa alueen asuntojen ja tonttien hintakehitykseen? Kaupungin vuokra-asunnoissa ei asu it-alan asiantuntijoita tai imagomarkkinoinnin menestyjiä. Kaupungin vuokra-asunnoissa asuu opiskelijoita, kenties eläkeläisiä, mutta myös alkoholiongelmaisia, henkisistä syistä yhteiskunnasta syrjäytyneitä, narkomaaneja ja elämäntapapummeja. Opiskelijoista aiheutuu lähinnä esteettistä haittaa sopivan haalarikauden aikaan, eikä eläkeläisistäkään tule suurta ongelmaa, ellei häiritse naapurin mummoa soittamalla musiikkia liian kovaäänisesti kello kuudentoista jälkeen, mutta entäpä nämä jälkimmäiset ongelmaryhmät? Päihdeongelmaisia ei kukaan täysjärkinen halua naapureikseen. Myös työttömät, muutoin vähävaraiset sekä muista syistä syrjäytyneet ovat epämieluisia naapureita eräille ihmisille. Tästä seuraa aiemmin mainittu kysymys: jos samalla alueella on sekä syrjäytyneitä että menestyneitä, eikö alueen asuntojen ja tonttien hinta väistämättä laske (verrattuna tasoon, jolla hinnat olisivat, jos aluetta asuttaisi homogeeninen joukko menestyjiä lukaaleissaan)? Ns. menestyjät harvoin haluavat naapurikseen ketään muuta kuin keskiluokkaisia tai toisia menestyjiä. Menestyjät eivät halua asua alueella, jossa on myös kaupungin vuokra-asuntoja ongelma-asukkeineen - eivät ainakaan yhtä kovasti kuin haluaisivat asua muiden menestyjien joukossa tai ainakin kauempana ongelmaryhmistä. Hintataso siis laskee, ja karkottaa menestyjät, ja luksuskämpät jäävät tyhjilleen. Tavalliset omistusasuntojen ostajat eivät myöskään halua naapureikseen alkoholisteja, narkomaaneja (eivätkä ehkä opiskelijoitakaan, mutta sellaista elämä tuntuu olevan) tai muuten vain epämieluisia ihmisryhmiä, joilla on taipumus joko meluta, sotkea tai aiheuttaa väkivaltaisia konflikteja. Siis tavalliset omistusasunnotkaan eivät sosiaalisesti sekoitetulla alueella myy yhtä hyvin kuin muualla. Ihmiset äänestävät jaloillaan.

Ihmiset siis äänestävät jaloillaan. Mitä tästä seuraakaan? Aivan, hintatason lasku ja vähäosaisten, syrjäytyneiden sekä muutoin ongelmallisten ryhmien osuuden kasvu alueella. Lyhyesti sanottuna siis ghettoutuminen ja white flight. Ainoa tapa välttää tämä on pakottaa keskiluokkaiset ja menestyjät pysymään alueella, jolla he eivät halua pysyä. Mitenhän tämä olisi tarkoitus toteuttaa suomalaisessa oikeusvaltiossamme?

Tässä ei vielä ole kaikki. Jos ja kun ruvetaan rakentamaan sosiaalisesti sekoitettua asumisaluetta, tämä tulee väistämättä ilmi. Niin luksuskämppiä kuin kaupungin vuokra-asuntoja etsivät ihmiset saavat kuulla asiasta. Miten he toimivat? Ne, jotka eivät vielä asu tällä sosiaalisesti sekoitetulla paratiisivyöhykkeellä, joutuvat päättämään, yrittävätkö päästä asumaan alueelle vai pysyvätkö poissa. Halpoja asuntoja ja perusghettoa rauhallisempaa ympäristöä halajavat varmasti kiinnostuvat, ja pyrkivät sisään. Korkeatasoista, rauhallista ja turvallista asuinaluetta etsivät huomaavat, että alueella on niitä kuuluisia kaupungin vuokra-asuntoja, ja harkitsevat asiaa kahdesti. Jos sosiaalinen sekoitus aiotaan saada kasaan, on saatava jostain ihmisiä täyttämään myös ne muutkin kuin kaupungin vuokrakämpät. Mistä nämä ihmiset saadaan, jos he välttävät aluetta? Pakotetaanko heidät(kin) sinne? Miten?

Ihan helppo ratkaisu sosiaalisesti sekoittava asuntopolitiikka ei siis ole. Uskon silti vakaasti, että jos ongelmaryhmien määrä saadaan todella pidettyä hyvin pienenä alueella, white flight ja ghettoutuminen voivat pysyä suhteellisen tai jopa täysin kurissa. Yksi juoppo 10 000 asukin lähiössä ei vielä häädä ketään etsimään parempia pesimäpaikkoja, eikä estä menestyjää muuttamasta lähiön luksuskämppiin. Ongelma on siinä, että ainoa tapa pitää ongelma-asukit pienenä prosenttiosuutena alueen väestöstä on a) ylläpitää korkeaa hintatasoa alueella ja b) tarjota alueella vain hyvin rajallista määrää kaupungin vuokra-asuntoja ja muita halpoja vaihtoehtoja. Jos alueen hintataso on korkea, kaupunki joutuu maksamaan tavallista enemmän rahaa (so. vaihdannan väline kapitalistisessa yhteiskunnassa) saadakseen alueelta haltuunsa asuntoja, joita vuokrata ja jaella vähävaraisille. Tämä joko a) maksaa kaupungille paljon tai b) saa kaupungin maksattamaan nousseet kustannukset vuokralaisilla, jotka eivät siihen pysty. Pieleen menee taas, siis. Tässä vaiheessa joku huomauttaa, että kaupunki itse asiassa säästää, koska sen ei tarvitse ostaa alueelta yhtä suurta määrää vuokrattavia asuntoja kuin aikaisemmin, koska vuokra-asuntojen määrä halutaan pitää aiempaa pienempänä (vrt. tavallisella alueella vuokra-asuntoja 20, sosiaalisesti sekoitetulla vain 5 = kustannussäästö). Tämä on totta mikrotasolla. Harmi vain, että makrotasolla se ei enää ole sitä. Miksi ei?

Kaupunki ei hanki vuokra-asuntoja huvikseen. Sen toiminnalla on tarkoitus: vähävaraisten tms. ihmisryhmien majoittaminen tukevan katon ja seinien sisään suojaan luonnonvoimilta ja natseilta. Näitä majoitettavia on olemassa tietty määrä. Määrä ei pienene eikä kasva maagisesti, vaan kehittyy milloin mihinkin suuntaan muuttoliikkeiden, talouden ja muiden tekijöiden mukana. Tästä seuraa se, että majapaikkoja eli kaupungin vuokra-asuntoja tarvitaan myös tietty määrä. Kaupunki joutuu siis joka tapauksessa hankkimaan tietyn määrän näitä vuokrattavia asuntoja ja luonnollisesti maksamaan niistä. Tästä puolestaan seuraa, että sosiaalisesti sekoitetut asuinalueet eivät aiheuta kaupungille säästöjä vaan lisäkustannuksia, sillä kaikkien majoitettavien sijoittaminen tavallista aluetta kalliimmalle sosiaalisesti sekoitetulle alueelle tulee maksamaan enemmän. Luonnollisesti myös alueita tarvitaan enemmän - yksi lähiö ei enää riitä. Toki voidaan sijoittaa vain osa majoitettavista sosiaalisesti sekoitetuille alueille, ja osa jättää ghettoutuviin lähiöihin. Tämä aiheuttaisi vähemmän kustannuksia. Mutta miten tällainen eriarvoistaminen olisi perusteltavissa? Heitetäänkö noppaa siitä, kuka saa asua paratiisissa ja kuka jää ghettoon? Tämäkö sitä tasa-arvoa nyt sitten olisi? Ei näin.

Sosiaalisesti sekoittava asuntopolitiikka tulee siis kalliimmaksi kuin perinteinen. Kuka maksaa lisäkustannukset? Kaupunki, kunta tai valtio joutuu maksajan rooliin. Ja mitäs tämä tarkoittaakaan? Aivan niin: suomalainen veronmaksaja maksaa, vähän niin kuin kaiken muunkin. Lisää hyysäämistä verorahoilla siis. Tällä kertaa joutuisimme maksamaan siitä, että saamme naapureiksemme yhden tai kaksi kiintiöalkoholistia ja narkkaria tai muuta ongelmayksilöä. No, mikä ettei! Tuovathan Pena ja Jaska kummasti värinää, lasinsiruja ja huuruja tylsän siistiin juppilähiön katukuvaan, ja lisäksi lapset saavat leikkipuistoilleen ilmaisena bonuksena kivoja lelupiikkejä, joilla harjoitella tulevaisuudessa laillistettavaa suonensisäisten käyttöä.

Onneksi asia ei sentään ole näin yksinkertainen. En nimittäin muistanut vielä mainita, että kaikki majoitettavat eivät ehkä innostu sosiaalisesta sekoittamisesta. Ihmiset ovat nimittäin siitä outoja, että usein haluavat asua kaltaistensa parissa. Vasemmistolainen ei halua naapurikseen haulikolla paukuttelevaa natsia dobermanneineen. Absolutisti ei halua naapurikseen örveltävää katujuoppoa, joka kusee postilaatikoihin ja särkee pullonsa toisten takapihoille. Mitä maahanmuuttajiin tulee, ehkä jotkut heistä eivät haluakaan sekoittua, vaan tahtovat omiensa pariin?

Hyvä yritys, vihreät, hyvä yritys. Kyllä se siitä vielä jonain päivänä. Pakkohan sen on. Me tarvitsemme, jos emme alkoholisteja ja narkkareita, niin ainakin maahanmuuttajia.