Neljä teesiä maahanmuutosta, osa II: Kuka vaihtaa vaippamme?

Lähes kaikissa länsimaissa, myös Suomessa, väestönkehitys on hidasta. Jos väkiluku kasvaa, se kasvaa lähinnä maahanmuuton voimin. Monissa maissa väkiluku uhkaa laskea.

Suomessa on puhuttu ad nauseam tulevasta kauhistuttavasta työvoimapulasta, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, väkiluku kääntyy laskuun ja eläkeläisten osuus väestöstä räjähtää. Uhkakuva on se, että Suomen huoltosuhde muuttuu kestämättömäksi, kun yhä pienempi joukko työssäkäyviä joutuu elättämään kasvavan joukon eläkeläisiä, lapsia ja työttömiä. Työvoimapulapuheiden yhteydessä on mainittu usein ratkaisuna mikäs muu kuin maahanmuutto, tuo aikamme universaali ratkaisu kaikkiin todellisiin ja kuviteltuihin ongelmiin. Väitteeseen kuuluu, että on olemassa töitä, joita suomalaiset eivät suostu tekemään, ja ongelmaksi muodostuu se, ettei suomalaisia yksinkertaisesti riitä kaikkiin töihin. Tästä seuraa tuttu kysymys: kuka vaihtaa vaippamme tulevaisuudessa?

Työvoimapulasta on puhuttu paljon, mutta enimmäkseen tyhjää sanahelinää. Suomessa on yhä huomattava määrä työttömiä syntyperäisiä suomalaisia. Lisäksi Suomessa koulutetaan jatkuvasti aivan liikaa ihmisiä mediaseksikkäille aloille. Poliitikot haaveilevat suunnilleen koko kansan sullomisesta korkeakouluihin. Muuttamalla koulutuspolitiikkaa realistisemmaksi, esimerkiksi vähentämällä raskaasti ylitarjonnasta kärsivien alojen koulutusta ja lisäämällä ammattikoulutusta lukio- ja korkeakoulutuksen loputtoman lisäämisen sijaan, voidaan yksinkertaisin ja edullisin keinoin helpottaa tilannetta. Kaikki työttömät suomalaiset eivät ole eräiden tahojen väitteistä huolimatta syrjäytyneitä ja lahjattomia alkoholisteja. Mikään ei estä kouluttamasta heitä oikeasti hyödyllisiin töihin, sen sijaan, että heitä pyöritettäisiin lähinnä orjatyöksi kuvailtavassa työharjoittelussa ja milloin missäkin nollakoulutuksessa. Olisin hyvin yllättynyt jos paljon puhuttu työvoimapulamme ei ratkeaisi sillä, että suomalaiset työttömät koulutettaisiin tarvittaville aloille ja korkeakoulumaaninen koulutuspolitiikka korvattaisiin realistisemmalla vaihtoehdolla.

Mikäli työvoimapulaa ei pystytä jostain syystä ratkaisemaan suomalaisilla, maahanmuutto on luonnollisesti yksi harkitsemisen arvoisista ratkaisuvaihtoehdoista. Työvoimapulakeskustelussa on kuitenkin kokonaan unohdettu eräs tärkeä asia, nimittäin väestönkehityksen eteneminen sen jälkeen, kun suuret ikäluokat kuolevat vanhuuteen. Suuria ikäluokkia sanotaan suuriksi ikäluokiksi yllättäen koska ne ovat poikkeavan suuria. Suuret ikäluokat syntyivät hetkellisen, poikkeuksellisen korkean syntyvyyden seurauksena. Syntyvyys on sittemmin laskenut ja suunnilleen vakiintunut nykytasolleen. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle aiheuttaa sen, että eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa huomattavasti. Mutta edes suuret ikäluokat eivät elä ikuisesti, vaan aikanaan poistuvat väestöstä luonnollisesti. Tämä aiheuttaa eläkeläisten osuudessa huomattavan laskun, jolloin tilanne äkkiä korjautuu, koska suurten ikäluokkien syntymisen jälkeen syntyvyydessä ei ole ollut vastaavia poikkeuksellisia piikkejä. Jos suurten ikäluokkien tilalle roudataan kymmeniä tai satoja tuhansia maahanmuuttajia työtä tekemään, nämä maahanmuuttajat jälkeläisineen jäävät suurella todennäköisyydellä työttömäksi kun suuret ikäluokat poistuvat väestöstä ja eläkeläisten osuus normalisoituu.

Jos nyt kuitenkin ihan välttämättä halutaan lähteä ratkaisemaan työvoimapulan ja huoltosuhteen ongelmaa maahanmuutolla siitä huolimatta, että esimerkiksi kansainvälisesti arvostettu konsultointitoimisto McKinsey raportissaan toteaa, ettei maahanmuutolla pystytä ratkaisemaan Suomen talouden haasteita, vaan talouskasvua saadaan paremmin aikaan nostamalla työllisyysastetta, on huomioitava seuraavat tosiasiat.

Tietyistä maista tulevat maahanmuuttajat ja pakolaiset työllistyvät huomattavan paljon muita huonommin. Johtuu tämä mistä tahansa, se on huomionarvoinen fakta. Vihreiden Heidi Hautala ehdotti taannoin, että Suomi perustaisi Afrikkaan rekrytointipisteitä, joiden kautta houkuteltaisiin sikäläisiä muuttamaan Suomeen. Tarkoitus oli ilmeisesti a) ratkaista tuleva työvoimapula ja b) ”rikastuttaa” Suomen tylsää kulttuuria. Hautalan ehdotus on ihailtavan absurdi. Maamme työttömyystilastot nimittäin paljastavat, että maahanmuuttajien työttömyysasteet ovat järkyttävän korkeat suomalaisiin verrattuna, ja joidenkin maahanmuuttajaryhmien työttömyys on vielä moninkerroin muita maahanmuuttajia korkeampi. Esimerkiksi Suomessa asuvista ruotsalaisista työttömiä oli viime vuonna työministeriön arvion mukaan 10 %. Heidi Hautalan rekrytointisuunnitelmien kannalta ikävä tosiasia on se, että esimerkiksi somalialaisten työttömyysaste viime vuonna oli 58 %. Erityisen huomionarvoista on, että somalialaisten työttömyysaste oli 58 % jo vuonna 2001 – eli minkäänlaista positiivista kehitystä ei ole tapahtunut viidessä vuodessa, kun toisaalta ruotsalaisten työttömyysaste on pudonnut samassa ajassa 7 prosenttiyksikköä. Irakilaisista työttömiä oli arviolta 62 % ja marokkolaisista 47 %. Ulkomaalaisten kokonaistyöttömyysaste oli 24 % - melkoisen paljon enemmän kuin suomalaisten. Eivätkö nämä luvut ole suorastaan järkyttäviä? Tiettyjen ulkomaalaisryhmien työttömyysaste on yli 50 ja jopa 60 prosenttia! Millä nämä ihmiset elävät? Kuka heidän asumisensa ja ruokansa maksaa? Senhän me jo tiedämme. Sen kaiken maksavat sinä ja minä, ja siitä hyvästä meitä kutsutaan suvaitsemattomiksi ja rasisteiksi. Ovatko nämä luvut sitten yllättäviä? Eivät todellakaan ole. Tilastojen mukaan afrikkalaisista 40 % ja aasialaisista 25 % on lukutaidottomia. Kuka oikeasti voi edes kuvitella, että lukutaidottomat ihmiset voisivat työllistyä länsimaissa, tai että heidän kouluttamisensa hyödyllisiin työtehtäviin olisi helppoa tai halpaa verrattuna kotimaisten työttömien kouluttamiseen? Noin kolmannes – puolet heistä pitäisi opettaa ensin lukemaan, sitten puhumaan suomea, ja lopuksi kouluttaa varsinaiseen ammattiin. Tämä ei ole ihan ilmaista. Ja nyt kun puhe on maahanmuuttajien työttömyydestä, on syytä muistaa, että työllistyneistä maahanmuuttajista merkittävä osa tekee töitä, joita ei edes olisi olemassa ilman maahanmuuttajia, ja joista sinänsä ei ole minkäänlaista hyötyä suomalaisille.

Kuka vaihtaa vaippamme on todellisuudessa aika törkeä kysymys. Työvoimapulapuheissa usein mainitaan esimerkiksi vanhusten- ja sairaanhoitotehtävät töinä, joita suomalaiset eivät enää suostu tekemään. Koska suomalaiset eivät suostu tekemään näitä ja muitakin ”epämieluisia” töitä, on hankittava ulkomaalaisia, varsinkin afrikkalaisia, tekemään nämä työt. Eikös tämä ole hitusen rasistista? Onko tarkoitus luoda Suomeen kurjistunut ulkomaalaisvähemmistö, joka tekee niin sanotut paskaduunit, alipalkatut ja raskaat työt, joita suomalaiset eivät halua hoitaa? Onko afrikkalaisen luonnollinen paikka länsimaisessa yhteiskunnassa, vaihtamassa länsimaalaisten vanhusten vaippoja? Miksi tämä minusta haiskahtaa vahvasti imperialismilta, lähes orjuudelta? Onko maahanmuuttajien tarkoitus olla kakkosluokan työntekijöitä ja kansalaisia? Minne se tasa-arvo nyt taas unohtui? Maahanmuuttajia ei ole moraalisesti oikein käyttää alipalkattuina hanttihommien halpatyöläisinä, vaikka monet yritykset mielellään tekisivätkin juuri näin.

Maahanmuuttajien houkutteleminen Suomeen ei ole mikään helppo asia. Maahanmuuton kannattajat Astrid Thorsista Mikko Puumalaiseen kaikki väittävät, että Suomessa on hyvin rasistinen ja ulkomaalaisvihamielinen, syrjivä ilmapiiri. Oli tämä totta tai ei, on tasavarmasti ehdottoman totta, että Suomen raskas verotus ei houkuttele korkeasti koulutettuja ihmisiä muuttaman maahamme. Korkeasti koulutetut ja lahjakkaat muuttavat mieluummin maihin, joiden veroaste on matalampi, ja joissa on mahdollista todella tehdä rahaa rehellisellä työllä. Suomen kylmä ilmasto ei erityisemmin houkuttele lämpöä ja auringonpaistetta halajavia. Suomen kieli on harvinainen ja vaikea, eikä englannilla täällä työelämässä pitkälle pötkitä. Sen sijaan Suomen sosiaaliturvajärjestelmä houkuttelee maahamme nimenomaan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole aikomustakaan tehdä töitä ja siten maksaa raskaita veroja, vaan pelkästään asettua elämään suomalaisten työssäkäyvien veronmaksajien rahoilla. Suomeen hakeutuvat nimenomaan ne maahanmuuttajat, jotka eivät edes halua tehdä töitä, vaan pyrkivät vain nauttimaan ilmaisesta elatuksesta. Tätä ei voi edes teoriassa muuttaa mitenkään muuten kuin laskemalla verotusta erittäin huomattavasti, ja purkamalla sosiaaliturvajärjestelmä. Ketkä kannattavat?

Karu totuus on se, että maahanmuutto ei pysty ratkaisemaan Suomen huoltosuhteen ongelmia. Järkyttävän suuri osa maahanmuuttajista jää työttömiksi, ja heidän pakkokouluttamisensa ja työllistämisensä maksaisi taatusti enemmän kuin kotimaisten työttömien kouluttaminen ja työllistäminen. Maahanmuutto todellisuudessa heikentää huoltosuhdetta entisestään, eikä suinkaan paranna sitä. Maahanmuuton seurauksena suomalaiset työssäkäyvät joutuvat elättämään yhä suuremman joukon eläkeläisiä, lapsia ja työttömiä maahanmuuttajia. Maahanmuutto ei vähennä suomalaisista työttömistä syntyviä julkisia menoja, ja jokainen työttömäksi jäävä maahanmuuttaja lisää julkisia menoja. Jos työperäistä maahanmuuttoa kuitenkin halutaan, sen pitää tapahtua maista, joiden väestö on valmiiksi koulutettua ja kielitaitoista eli toisin sanoen kehittyneistä maista, mikäli siis halutaan pitää kustannukset mahdollisimman pieninä. Myös työssäkäyvät maahanmuuttajat aiheuttavat huomattavia julkisia menoja, sillä valtio joutuu kustantamaan kaikenmaailman tulkkeja ja erikielisiä päivähoitajia maahanmuuttajia palvelemaan.

Mitä me tästä kaikesta opimme? Meidän pitäisi oppia ainakin se, etteivät maahanmuuttajat ole se porukka, joiden täytyy tulevaisuudessa vaihtaa meidän vaippamme. Kyllä meidän täytyy tehdä se vastaisuudessakin ihan itse. Maahanmuutto ei ole ratkaisu Suomen työvoimapulaan ja huoltosuhteen ongelmiin. Suomalaisten on itse oltava ratkaisu. Emme voi ulkoistaa vastuutamme, vaikka se olisikin tosi kivaa.